Niin se kesä sitten taas oli ja meni. Tässä muutama kuvanen kesältä ja syksyltä.

Tässä ollaan taas paratiisissa. Tällä kertaa siellä oli kylässä myön kiva Sani-tyttö! Me uitiin ja leikittiin ja seikkailtiin lähimetsissä.

Kävin mä Kasviksenkin luona kesällä. Oli superia!

Nyt mä sain uuden kaverin, Toten. Totte on vielä pieni mutta siitä tulee kuulemma paljon isompi kuin minusta. Saa nähdä sitten kumpi voittaa :)

Nyt sitten vaan odotellaan kurakelien loppumista ja sen ihanan valkoisen aineen maahantuloa, jee!

Heippa pitkästä aikaa! Kun on toi äiskä ollu niin laiska kirjotteleen ja laitteleen kuvia tänne blogiin, niin nyt tuleekin kerralla kunnon pläjäys! Metku ja Urkki oli emäntänsä kanssa kylässä ja saatiin kuutama kuvakin otettua, vaikka suurin osa eillä tietämättömillä pupujahdissa. Mutta hurrrjan kivaa oli!

Ainoa kuva jossa on kaikki :)

Urkki pupujahdin jälkeen;

Tärkeitä hommia kaikilla!;

Metkullakin melko puhdas kieli;

Täältä tullaan!;

Sumun omintakeinen tyyli pissata. Huom. Mun sisko on siis TYTTÖ;

Hei hei, oli kiva nähdä!

Kävi niin että kävin äiskän kanssa Vääksyssä esittelemässä mua kaikelle lappalaiskoirakansalle. Sielä oli myös Kasvisäiti ja mummi ja Kuura, Virve Tompan kanssa ja mun melkeinsukulainen Viima ja ihana Metku Paulan kanssa! Oi kun oli ihanaa. Vähän mua kyllä tylsistytti kun piti nököttää niin kauan, mutta viimein päästiin vähä juoksemaan ympyrää ja yx ihana täti hipelöi mua ja sano et oon ERInomainen. No kyl mä sen tiedän, ihme et sen takia tarttee mennä tommoseen paikkaan. Mutta kivaa oli, paitti se ku kasvisäiti meinas kuristaa mut ja sitte multa vietiin VERTA johki loheen. Mut sitte mä pääsin kotiin ja sisko anto mulle köniin ku olin ollu poissa ja sitten mä nukuin koko illan.

Äiskä sano et tuola näyttelyt-kansiossa on mun tarkat arvostelut. Mä oon ihan paras :)

Moikka! Mä kävin itsenäisyyspäivänä esittelemässä itseäni näyttelyssä, ja tuomari Juha Putkonen totesi mun olena ERInomainen. No tietty mä sen jo tiesin, ja äiskäkin ja Kasviäitikin tiesi. Mutta kiva että se on nyt ihan paperillakin

Kun mä menin parhaiden porokoiranarttujen kisaan, niin tulin neljänneksi, ja koppasin vielä varasertinkin. Äiskä meinas pökertyä onnesta, ja kehu mua maasta taivaisiin ja laitto heti kaikille viestiä! Mua jäi kyllä vähä harmittaan kun en ehtinyt syömään ihan kaikkia hevosenpaskoja sieltä maneesista, mut hajut oli kyllä ihan parasta!

No kuvia äiskä ei näyttelyreissusta tietty sanau ku oltiin kahestaan liikenteessä, ja se sano et Lapikkaaseenkaan ei ole kukaan laittanut mitään, vaikka salamavalot räisky koko ajan. Kummallista. No mut tarkemmat tulokset löytyy Näyttelyt-sivulta.

Nyt mä muuten olenkin antibioottikuurilla. Oon muutaman päivän köhiny ja väliin on tullu oksennustakin. Äiskä on syöttäny mulle näkkäriä jos kurkussa on jotain karvoja tms, mutta eilen sitten kiikutti mut lekuriin. Se ilkee setä työnsi kuumemittarin mun peppuun ja totes et vähä on kuumetta, ja kuunteli keuhkoja et rohiseeki. Nyt sitte syyään antilooppia 10 päivää ja koitetaan parantua. Sitte on kuulemma huonompi juttu jos rohinat ei lopu perjantaihin, sitte mennään keksiin muita keinoja.

Eilen oli myös herkkupäivä, sain tuoretta possua masun täydeltä. Ihanaa kun tulee JOULU, muistan että se oli herkuttelun ja uusien lelujen aikaa

No voihan kehveli, kylläpä on ollu köyhään mun blogissa sitten toukokuun! Ny tarttee kyllä ryhdistäytyä, sano äiskäkin!

Mun kesä meni oikeen mukavasti. Laidunsin paljon ja käyttäydyin muutenkin kuten kiltin pikku porokoiran sopii. Mulla kävi vähä kavereitaki kylässä, valkonen husky ja villakoirakin. Niitten kans oli kyl kivaa.

Kesän lopulla me mentiin semmoselle mökille joka päivä, ja sielä oli vallan upeeta. Saatiin olla koko ajan vapaana, koska naapureita ei ollu mailla halmeilla. Opin uimaankin! Ah, mitä elämää :)

Syksy menikin sitten possunkakassa pyöriessä harva se päivä, en vaan kyl tykänny ku sitte piti aina mennä suihkuun... Syksyllä me on nyt taas enempi lenkkeilty ku ei oo niin kuuma, ja täs eilen saatiin pitkästä aikaa kavereitakin kylään! Metku ja Urkki emäntänsä kanssa. Eka me leikittiin hurjasti, mutta sitten huomasin miten ihanaa laidunta vielä löytyi pellolta, joten leikin taas lehmää.

Niin ja kävihän meillä yx valkonen possupentukin kylässä. Mää en oikeen tienny mitä sen kans olis pitäny tehä, varmuuden vuoks vähä murisinkin sille.. Mutta kyl se kiva tyyppi oli, vielä ku vähä kasvaa niin saan siitä hyvän leikkikaverin!