Oon mää nimeltäni ja kuulemma olen nimeni ansainnut. Äiti sanoo että mä käyn koko ajan varkaissa pöydällä, ja saan huutia joka päivä. Mutta mitäs laittavat mua herkkuni aina sinne pöydälle eikä tohon ruokakuppiin? Aika pöhköjä, oma vikansa.. Äiti aikoo kysyä kokeneemmilta neuvoja millä ton saa kitkettyä pois, mutta älkää vaan kertoko! Kun ne parhaat namit on aina siel pöydällä!

Kumpikohan on muuten parempi äitin luokse menoa ajatellen, tyhjällä vai täydellä masulla? Tollasii se äiti pohtii. Ko tänäkin aamuna kun äiti laski mut pihalle yksin pissalle, kun se oli hirmu kipee ja pihalla karsee pakkanen. Ni mulla oli hädän lisäx karsee nälkä, ja mää lähin heti ettiin ruokaa! Aattelin et ku äiti on kipee eikä siltä oikeen tuu ääntä, niin meen ja hankin ruokani ite ettei äitin tarvii. No toi ämmä ei tajunnu ollenkaa, vaan veti vaatteet päällensä ja tuli tukka pystyssä kähisten hakeen mua takas! Vähät mä välitin siittä että se juoksi eka poies päin ja pihisi mulle, mitäs läksi! No sitte mää juoksin pakoon ku se tuli luo. No menin mä sitte vaivihkaa sen lähelle ja sitten jouduin narun päähän. Kotona vedin nappulat nassuun ennätysvauhtia ja olisin varmasti syönyt vielä kattilallisen soppaa päälle, on mulla sen verran hyvät ruokahalut. Mutta äiskä sanoo että mää lihon jos syön niin paljo ku haluun.. Ja sit se miettii että jos me reenataan täydellä massulla niin mua ei lihapullat sitte paljo kiinnosta?

Mää meen nyt ottaan kongiherkkua, maksalaatikkoo. Sitten voikin alkaa koisia=) Kauniita unia ja paljon porojen kuvia!