Mä oon nyt sitten elämäni ekalla antibioottikuurilla.. Eilen kun äiti tuli sikalasta, se huomas että mää olin outo. En heiluttanu häntääni, valitin, hengitin raskaasti ja en halunnut ulos.. Tärisinkin! Äiti soitti heti lääkärille, ja sinne sitten mentiin. Se lääkäri koitti että mulla oli kuumetta 39,5 ja hengitys rohisi. Apaattisuuteni oli käsinkosketeltavaa.. Sain piikin peppuun ja tuliaisiksi 10 päivän kuuri, diagnoosina vilustuminen=( En mä sitten tiedä oliko tuo kuuri niin aiheellista, kun tänään mä olen ollut jo melkein oma itseni=) Äiti ve mua "maltilliselle" ulkoilulle, mutta mää menin kuin vimmattu pitkin peltoo! Aamulla ei ollu kuumetta ja kipulääkkeen otin ihan ite kädestä. Oikeen lääkkeen äiti luuli laittavansa hyvin ovelasti makkaraan, mutta kyllähän mä tajusin että sielä oli jotain.. Mutta äitin mieliksi söin sen silti, varsinkin kun sisko oli vieressä ja olis napannu makkaran heti jos olisin sen pudotanut.

Joten poromaan reissu ei ehkä sittenkään peruunnu=)