Mää sainkii terkkuja kasvis-äidiltä Jyväskylästä. Ne oli jossain erkkarissa. Emmä tiiä mitä se on, mutta äiti sano että mäkin pääsen sinne joskus isompana.

Me on oltu joka päivä siellä pellolla. Tänään olin niin tohkeissani siellä montussa, etten huomannu ollenkaa et kaikki hävis jonnekin. Voi että mää menin paniikkiin, koitin kattella oikeen tarkasti että mihin päin ne lähti, jättivät mun, pienen porokoiratytön ihan yksin!!! Sitte mää lähin juokseen kotio päin, no sitte mä näinkin ne, olivat pöpelikössä! Emmä tajuu mix, mut ei se mitään, pääasia että löysin ne! Mä olin niin onnellinen että korvatkin hävis ja mä olisin vaan halunnut pusitella niitä ku olin niin helpottunut! Kummallisii tyyppejä ku katoavat tolleen..

Äiti sano että mä sain eilen jonku matolääkkeen. Emmä kyllä usko että se muisti kuitenkaan, koska emmä huomannu mitään. Oli kyllä muuten tosi hyvää ruokaa eilen, sais tehä useemmin sellasta namia!

Heippa taas!