Otsikko viittaa mun eiliseen Lahden reissuun. Lähin äipän ja karvattoman veljen kans kaupunkiin. Jätettiin veli jonnekin ja lähettii köpöttelemään pääkadulle. Mä olin ihan pentupentu sillon kun ekan kerran siellä kävin, joten mää osasin jo hienosti. Ihan vähä jänskätti, ja mä vedin ihan karmeesti sano äiti. Mutta ei se haittaa, kun heti kun rentouduin niin maltoin istuskellakin hienosti. Uusia ja kummallisia hajuja oli ihan kauheesti, ja mä yritin haistella ne KAIKKI. Mut äiskä ei antanu ihan kaikkia haistella, vaikka aika paljon kuitenkin. Me käveltiin Aleksia Triolle asti ja sitten takas alaspäin. Saatiin paljon ihailevia katseita ja söpöjä hymyjä. Aina kun mentiin kadun yli, ja oli kauheesti ihmisiä, niin minä tyttö istahdin ja kattelin ympärilleni rauhallisena. Lupaavaa sano äiti, joka kävi kuulemma sunnuntaina koiranäyttelyssä. Ei kuulemma ymmärrä miten jotku viittii trimmata ja puleerata koiriaan, saatikka pöhötellä lakkaa!!! No äiti onkin tollanen joka tykkää meistä lappalaisista luonnonlapsista, eikä kuulemma haluu pukeekaan meitä niinku jotkut tekee..

Siellä kaupungissa oli vaan yx setä joka kumartu rapsuttaan mua. Ihmettelin sitä vähän, koska yleensä kaikki tulee jutteleen ja rapsutteleen mua. Sitten kun ootettiin veliä, niin yx rouva ihaili kauempana kuin ei olisi uskaltanut lähestyä. Sitten se rohkaisi mielensä ja kysyi että opettelenko mä joksikin? No DAA, musta tulee isona poro!! Mut se täti tarkotti kait opaskoiraa... Sitte äitillä välähti että mun massiiviset valjaat saattoi kyllä näyttää opaskoiran valjailta.. Ilmankos rapsuttelijoita oli köyhänlaisesti, kun eihän niitä saa ikinä häiritä