Äiti kuiskas mulle eilen että mä pääsen kattoon poroja pian! Voi vitsit miten kivaa, maltan tuskin oottaa=) Mutta siskolle ei saa kuulemma kertoa, ettei se tuu mustikseksi. Lähen kasviksen ja kaikkien kivojen tyyppien kans! Äiti kyl sano et sillä tulee karsee ikävä, mutta kaipa se pärjää.

Mä olen muuten jo niin iso tyttö että mä osaan jo vahtia sikalan pihaa sen aikaa kun äiti on hommissa. Ja mä teen sen antaumuksella! Joko oon irti ja käyn nuoleskelemassa kaikkia ihania juttuja pitkin pihaa, tai sitten oon kiinni. Siihen ulos siirtymiseen muuten liittyy jotain kummaa. Yx päivä sielä sisällä mä olin tosi omatoiminen ja keksin itelleni kivaa tekemistä. Sen jälkeen pääsinkin ulos. Kyllä kannatti! (Iskän versio: mä kuulemma söin sen kengän ja levittelin villaa pussillisen ja järsin uretaanit oven pielestä.)

Ystävänpäivänä oli extrakivaa puuhaa! Paula ja Sami ja Metku&Urkki oli meillä ja mentiin mettään koko porukka! Urkista tuli mun yx paras kaveri, seurasin sitä kun hai laivaa. Se opetti mulle hakua ja juoksutti mua kovasti. Me etittiin ihmislapsia, ja menipä se Paulakin kerran piiloon. Käytiin eka käppäilemässä tiettömän tien takana sellasta valtavaa siirtolohkaretta, karhunkiveä nimeltään. Ei siel onnex karhua ollut paikalla, mutta joskus on varmaan ollu ku sie oli hieno pesä siel kiven alla! Metku kävi vähä omilla teillään mutta onnex se tuli takas. Kiitos ihanasta iltapäivästä!